Lala. Ehkäpä maailman rakkain. Sain lalan kun olin seitsemän. Lalasta tuli heti ihan se mun koira ja sitä vietiin joka paikassa mukana. Lalasta tekisi kyllä mieli sanoa että se o miellyttämise haluinen. Se teki kaikki mitä siltä vain osasi pyytää ja mitä sille opetti. Tekeehän se toki vieläkin, ,mutta nykyään siihen tarvitaan vain paketilline makkaraa :>!Kilttikö?aina omille porukoille.
Muille? Varauksellinen.
Haukkuuko? Aina.
Riippuu sekin täysin ihmisestä. Isoille miehille se ei lakkaa haukkumasta koskaan, jostain syystä se pelkää niitä suunnattomasti. Eräs työnantajani aikoinaan keräsi luottamukse letuilla. Erästä isoa miestä ei tunnistanut isoksi kun tämä makasi sohvalla. Konsitit on monet mutta kyllä siitä ystävän kaikki saa.
Lala on aina ollut tämä meidän perheen vahtikoira, jonkunhan sekin homma on pakko hoitaa. Eipä Lala ole enään vanhemmiten niin kääsivällinenkään, mutta eipä koskaan ketään purrutkaan.
Koirakoulussa tottelevaisuus kymppi. Kun se on käskyn alla, muita koiria saa kyllä olla. Uskoo kaiken ja katsekontakti kymppi. Muuten muut koirat, jos ne eivät ole pentuja tai reilusti vanhempia, jättäisin lalalle näyttämättä. kun se kovimpana ja parhaimpana haluaa olla kaikkien kuiden koirien yläpuolella, eikä pienet tappelut saa sen päätä kääntymään.
Lala on ehkäpä jo pentuna pilalle lellitty. Se loukkaantuu jos se ei saa nukkua sängyssä, omalla tyynyllä ja mielellään vielä peiton alla. Se rakastaa ruokaa ja silityksiä! Jos siihen vieras tutustuu, Lala keksii sille varmasti puuhaa muutamaksi tunniksi
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Rähinäryhmä kiittää palautteestasi!
Valvonta käytössä että huomataan kaikki kommentit :)