April Fool´s Zeri Zamperi

Mistä minä voisin tietää, et jos tyyppi menee vessaan, että se muka tulee sieltä vielä takaisin? Parasta on tietysti varmistaa se itkemällä, huutamalla, raapimalla ja järsimällä oven karmia.

Tai mistä voisin tietää, että soittimen saa päälle napista painamalla, ei sitä purkamalla? No tietysti kokeilemalla Jonnan superkallista lahjaksi saadulla mp3lla.

Omistan pitkät jalat, juoksen tosi nopeasti jonnaa karkuun, äiskä päätti tehdä minusta karvavirheellisen joten kuivan nopeasti juostessani kuraojissa piilevässä viisaudessani olen vaikein huijattava. Kyllä minä nimittäin tiedän, että aamulla karatessani ei kannata tulla takaisin. Ei jonna oikeasti ole iloinen vaikka se esittää. Oikeasti sillä on surmaava katse joka muistuttaa ihmistä kun se näkee hyttysen käsivarressaan verta imevässä. Niimpä, ja minä olen se hyttynen.

Hmm. Mitä minä rakastan. Kaikkea, tiedättehän? Juoksemista, nukkumista, syömistä, juomista, leikkimistä, kävelemistä, istumista, makaamista, uimista, riehumista, katselua, loikoilemista, kyyläämistä, pesemistä vaahdotusvaiheeseen asti... Mutta ihan turha tulla sanomaan, että kukaan, koskaan olisi NIIN hullu, että jäisi vapaaehtoisesti yksin. Kukaan ei varmasti pysty nukkumaan, syömään, juomaan, leikkimään, kävelemään, istumaan, makaamaan, uimaan, riehumaan, katselemaan, loikolemaan, kyyläämään.. YKSIN. Ehei, en todellakaan ole niin tyhmä, että uskoisin moiseen. Mitä jos tukehdun illalla tyynyyn? Tai jäisin peiton alle ja kuolisin sinne nälkään? Eipä olisi kukaan auttamassa minua, pientä poloista silloin.

Jonna sanoo aina, että olen mestari piilojen keksijä. Tiedän sen. Kyllähän minä tiedän, että miljoonat sukille, alusvaatteille, lukemani kirjoille ja soittimille kannattaa keksiä tärkeät piilot. Ai miksi? Koska ne on kuulemma jonnalle tärkeitä, eikä se ilahtu jos näkee ne minun käsittelyni jälkeen.

Joo, mut kaikinpuolin mä oon kai ihan kiva kaveri. Tai paras tietysti, jonna ei vaan aina tahdo myöntää sitä.