Mikä päivä.

samperin kannalta on vähän fifty-fifty päivä. Ollaan oltu vaikka kuinkan kauan lomalla ja tullaan takaisin kauhajoelle (Eli myös ilman häkkiä). Aamulla mennään metsään. Samperi rakastaa aamumetsää. Siellä saa juosta, vaikka vain ympyrää koko vartin verran, mutta kuitenkin saa juosta. Joskus on niin kiire että pissatkin täytyy tehdä samaan aikaan, tai ainakin hyvin nopeasti. Juoksentelun ja sen jälkeisen syömisen jälkeen otan sitten aamulla häkkiä sängyn alta ja alan kokoamaan sitä, samperi katsoo mua masentuneena, ja voin vain kuvitella keskustelun

S: Ei jonna, sä et voi olla tosissas. 

J: Voi sameri, kyllä mä olen. 

S: Sä olet niin syvältä!

hitaasti, mutta varmasti samperi hiipi sohvan alle masentuneen odottamaan häkkiä. Poika kuitenkin kaikesta huolimatta joutui häkkiin. Loppujen lopuksi, kongien ja viileänä paikkana se ei ole hullumpi paikka lainkaan.

Reilun neljän tunnin päästä kotiin tullessani heti ovella kuului hirveä metakka. Samperilta kas kummaa, pääsi tuossakin vaiheessa itku ja poika joutui istumaan häkissä niin kauan että oli aivan hiiren hiljaista ja rauhallista. Tähän meni hetki mutta viimein samperi malttoi hetken.

Häkin ovi aukesi ja poika ryntäsi ulos, matot meni lyttyyn mutta ei sillä ole väliä kunhan vain sai suuhunsa jotain mihin sai purkaa intoa. Mutta ei samperia haittaa vaikka se muiden mielestä onkin hieman rasittava, samperin mielestä se on silti mahtavaa.

Siinä se päivä menikin. Riehuessa. Syödessä. KErjäämisessä. Nukkuessa. Ja taas riehuessa. Haaveillessa. Häntää jahdatessa. Kunnes viimeinkin päästiin samperin odottamalle lenkille. Reipasta hölkkää ja välillä täyttä vauhtia juosten menivät kolme kilometriä suitsait sukkelaa vain.

Kotona, aivan märkänä parasta on tietenkin se että saa juosta sohvalle, puristella kaikki lehdet, paskat, roskat ja oksat pois. Lisäksi hieman lisää riehumista, sitten vähän sylissä oloa niin kauan että tulee kuuma ja sitten se samperiki tyytyykin nukkuman lattialle.

Mites lalan päivä?

Lala on se perheen ihanuus. Lala tekee mitä pyytää, tekee mitä pyydetään, nukkuu aina kuin mahdollista, rakastaa metsää ja iltapäivälenkkiä (Koska silloin saa brassailla samperille "Kuka saa kävellä ilman hihnaa '?!"). Lala myös usein syö kaiken toiminnan välissä.

illalla samperia pitää vielä viedä pissalle, ja sitä pissaa pitää pinnata niin kauan kuin vain mahdollista että saisi olla ulkona. Nukkumaanmentäessä jokainen yrittää sovittaa itsensä sänkyyn joka kuitenkin on vain 120cm leveä. Mutta arvojärjestys puhuu tässäkin, usein vain kaksi nukkuu tyynyllä ja peiton alla. Samperi harvoin.