Pari päivää sitten oli ihan kummallista. Tuossa naapurin mummolassa oli melkoisasti porukkaa, sellasia ihan kivoja tyyppejä. Niin ja sit siel oli yks Honey koiraki. Sellanen ihku täplänen. Lala oli sille tosi vihanen, mut mä luulen, että se on vain kade ku joku muu jaksaa juosta ja se ei. Se ei kestä olla ikinä sekunttiakaan hiljaa jos mäki vihdoin pääsen leikkiin jonku ihanan typyn kaa. Vai oiskohan sittenki kyseessä kateellinen salarakas?!! No ei. Ei lala sellainen. Kuitekin, asiaan palatakseni.Mä sain ihan sikana kaikkii luita, kinkkuu ja muuta hyvää. Jouluaatoksi ne sitä kutsuvat.
Siellä mummolassa oli myös lapsia. Aamulla tungin aina itseni niiden kanssa aamulenkille. Jonna nyt on niin laiska ettei jaksa puotaan nostaa penkistä joten oli hyvä että joku hoiti minun ulkoiluttamisenkin. Vaikka kyllä jonna minua päivin kanssa menikin juoksuttamaan.
Ja arvatkaa mitä? Kun oltiin juoksemassa, niin MINä pienimpänä (tai no hitsin takia nuorimpana) johdin koko laumaa! Olin ihan sairaan nopee. Se on vaan niin sairaan siisti tunne, se tuulen viima tuossa korvissa. Se tunne että hei, nyt me mennään ja kovaa! Harmi, että aika havoin katsomassa on ketään tytteleitä..
Saas nyt nähdä millainen päivä tästä tulee. Kellokin on vasta ehkä jotain ykstoista tai jotain. Nyt pitäs päästä äkkiää juokseen. Sais ittensä siis oikein hereille ja silleen. tai jonnan siis. Ja lalan.
M OI KK A
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Rähinäryhmä kiittää palautteestasi!
Valvonta käytössä että huomataan kaikki kommentit :)