Pohdintaa laumakäyttäytymisestä ja sen olemattomuudesta.

"Onnistu koirasi koulutuksessa" -kirjan lukemisesta, Wirénin luennosta sekä yleensä matkasta seinäjoelle on selvitty. Luento herätti huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin ehkä vastauksia eikä ajatukset ole oikein selviä vieläkään. Nyt olis kiva saada kommentteja heiltä jotka ovat enemmän tuohon Tommyn idealogiaan perehtyneitä ja miten he kokevat kyseisen kouluttajan. Mitä hyvää ja mikä mielestänne tökkii?

Kirjaa lukiessa tuli ihan hyvä fiilis joka johtunee siitä, että kirja käsittelee itsessään lähinnä koiran koulutusta. Tykkään Wirénin koulutustyylistä ja kirjan kirjoitusasu oli sellainen että tyhmempikin ymmärtää harjoitusten etenemisen ja tarkoituksen. Ohjeita näin noudattaen et voi käytännössä epäonnistua ja vierelläsi on varmasti tulevaisuudessa koira joka osaa perusasiat. Kirjassa ei kuitenkaan käyty läpi koirien käyttäytymistä, ei sitä miten ne käyttäytyvät laumassa tai mikä niille on luonnollinen toimintatapa. On selvää, että nykytieteen pohjalta on voitu kumota paljon niitä kiveen hakattuja totuuksia koirien käyttäytymisestä ja susiin vertailusta (häkitetyt sudet eivät tosiaan ole oikea tutkiskelukohde kun yritetään päästä sisälle koirien käyttäytymisestä, tai edes niiden susien).

Ystäviä?

Vaikka rakastan koirien kouluttamista, erilaisten työskentelytapojen tutkimista ja käytännössä kokeilemista sun muuta -tahtoisin oppia lisää koirien luonnonmukaisesta käyttäytymisestä. Tuntuu että Wirén ryssi kaiken sen mihin olen ennen uskonut ja kaikki se tieto jonka pohjalle olen itse kasvattanut ja kouluttanut koiriani -onkin ollut täysin väärä. PeVin surkeaa ideologiaa purkkeineen en ole saanut päähäni koskaan. Millanista ymmärrän että kyseessä on pieni meksikolaismies jonka käytäntö on kulkukoirien opettamaa eikä siten ole lainkaan välttämättä oikeaa tai väärää.

Millaniin samaistuu helpommin. Sen toimitatapa on perusteltu juuri niinkuin jokainen meistä haluaa kokea. Puhutaan koiran psykologiasta, siitä miten koirien kuuluu käyttäytyä ja miten ne käyttäytyisivät ilman ihmistä. Puhutaan siitä että koiraa ei saa inhimillistää (mutta samalla jokainen meistä ihmistä tahtoo olla koiralle enemmän koira kuin ihminen ja tätä myös Millan yrittää tehdä meistä, koiria koirille.). Toisaalta Wirén on sitä mieltä että koira ja ihminen eivät voi kuulua samaan laumaan; "Ihmiset ja koirat eivät pysty muodostamaan yhtä laumaa, sillä eri lajit eivät laumaudu keskenään. Ne voivat kuitenkin elää symbioosissa toistensa kanssa. Kaikki saman lajin edustajatkaan eivät välttämättä laumaudu toistensa kanssa." Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 17.

Oisko siistiä kuulua tähän laumaan? Kuva Päivi Nevala

Tahtoisin tietää mihin tämä perustuu, miksi minä ja koirani emme ole samaa laumaa? Miksi kissa voi imettää oravanpoikasia, koira tiikereitä ja tiikeri leijonaa mutta eivät voi koskaan olla samaa laumaa keskenään? Miksi ne antavat niiden liikkua lauman mukana ja ovat valmiita lauman voimalla puolustamaan tätä yksilöä joka ei edes kuulu laumaan?

Vai onko todella niin, että meille on luotu ihana illuusio siitä että voisimme olla samaa laumaa vaikka se ei mitenkään ole mahdollista? Onko ajattelumalli todella niin tiukassa omassa päässä että siitä ei tahdo luopua koska se yksinkertaisesti kuulostaa paremmalta kuin se, että koira on vain eläin joka pyrkii hyötymään minusta? Toisaalta Wirénin kirjassa samaisessa kappaleessa sanotaan että unkarilainen tutkija on todennut koirien ja ihmisen välisen vuorovaikutus täyttää pikemminkin ystävyyden kuin susilauman tunnusmerkit. Kuitenkaan sitä eroa ei kerrota kirjassa (tai sitten olen aika pihalla tekstistä) mikä ero loppujenlopuksi on laumakäyttäytymisessä kuin ystävyydessä?

Omalla kohdalla kyseinen ajattelumalli kumoaa paljon siitä, mitä olen itse ajatellut ja minkä pohjalta olen koiriani kasvattanut. Olen pyrkinyt elämään koirien kanssa paljon niiden ehdoilla tarkoittaen sitä, että en inhimillistä niitä ja annan niiden olla "koiria" lajiperäisine käyttäytymisineen (toki nyt herää kysymys mikä sitten on enää lajiperäistä käyttäytymistä?). Olen olettanut kuuluvani samaan laumaan, jopa pyrkinyt sen paljon puhutun laumahenkemme parantamiseen.

Laumakäyttäytymisen kumoaminen tarkoittaa myöskin sitä, että ei ole ylempi- tai alempiarvoista. Jos yhteiselomme perustuu ystävyyteen olemme samalla viivalla. Eli onko siis niin, että koirat muodostavat keskenään lauman (Rytmi ja Samperi) ja minä olen ainoastaan molempien ystävä? En laumaa, eli en myöskään johtaja -olen vain mielenkiinnon kohde, yltiöhyvä tyyppi jota kannattaa seurata paikasta A paikkaan B, koska palkitsen niitä siitä?

Itsekin tulee naureskeltua lausahdukselle "Ihmisen paras ystävä". Koira hakee omistajastaan hyötysuhdetta, ihana tarina siitä miten koira istui vuosia odottamassa juna-asemalla omistajaansa perustuu pitkälti opittuun tapaan josta sitä on palkittu ja jonka palkkaus vaan muuttui aikojen saatossa siihen että vieraat ruokkivat (palkkasivat) koiran niille sijoilleen. Karua -mutta pitkälti ajattelen näin. Mutta toisaalta ajattelen koirille lauman olevan elinehto. Ruoka, lauman antava turva ja suoja ovat niille niin tärkeitä että siitä kannattaa pitää kiinni. Eli ne seuraisivat minua paikkaan kuin paikkaan pääasiassa siksi että se on niille elinehto pysyä laumassa. Jos meillä ei olekaan laumaa niin onko yhteiselomme on vain hauska temppu jonka olen niille nakeilla opettanut?

"Jos koira on näin nopea oppimaan, miksi meille ihmisille on niin vaikea saada koiran mieli muuttumaan siten, että se haluaisikin samoja asioita kuin me? Miksi meille on niin vaikea saada koira haluamaan sisälle tai meidän luoksemme, haluamaan auton kyytiin tai pysymään kotipihalla? Miksi meille menee käytösten opettamiseen niin tuskastuttavan pitkä aika tai emme onnistu siinä lainkaan" Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 31.

Olen aikamoinen tinttaiita, mutta en tahdokaan opettaa näitä käytöksiä varsinaisesti koiralle. Tahdon että se haluaa tulla kanssani, haluaa seurata laumaansa koska koira on laumaeläin ja lauma mahdollisesti muuttaa nyt uusille, paremmille asuinsijoille syystä tai toisesta.

Laumakäyttäytymistä, temppuilua vai kouluttamista?

Esimerkkinä ihmisen kanssa nätisti kulkeminen. Millan sanoo, että koira seuraa laumanjohtajaansa luonnostaan. PeVi sanoo että se on temppu joka opetetaan koiralle ja Wirén että se on koiran kouluttamista. Ei ole paha veikata mihin tässä samaistuu helpoiten! Totta hitossa siihen, että koira tahtoo seurata minua. 

Kuitenkin jokainen näistä on opetettu erilaisten temppujen kautta. On ihan sama onko välineenä takajalkaan kosketus ja suhina (millan), purkkien viskaaminen ja hihnasta nykiminen (PeVi) vai naksutin (Wirén). Kuitenkin näistä ainoa joka ei edes usko laumakäyttäytymiseen opettaa koiran seuraamaan nimenomaan ilman hihnaa ja välineitä, Wirén opettaa koiran pysymään lähellä, haluamaan olla lähellä. Mikä tässä on nyt sitten oikea tapa (no joo, PeVi nyt ei ainakaan), mikä perustuu sittenkään laumakäyttätytymiseen? Millan laittaa koiran kulkemaan vieressä koska koiran pitää tajuta että niin kuuluu mennä. Wirén laittaa koiran menemään vierellä sen omasta tahdosta. Eikö laumassa silti olla omasta tahdosta?

Äh. Nyt menee vaikeaksi eikä ajatus kulje tai ensaa sanottua ehkä edes sitä mitä tahtoisin. Wirénille on lähtee sähköpostia ja kyselyä aiheesta. Mitä mieltä itse olette, kenen tutkikoiden näkemykseen perustatte koirien kasvatuksen ja keiden tutkijoiden teksti ja tutkimukset eivät uppoa sitten mitenkään ja miksi?

Mutta paljon jäi ajatuksia itse koulutuksesta, naksuttimesta ja kosketusjutuista -niistä juttua sit vielä ehkä vähän myöhemmin kun saa tän yhden asian käsiteltyä xD

Mukana koulutuksessa oli pikkusisko Eveliinan (joka on koiransa kanssa lähdössä Wirenin kurssille sekä Jenna. Jennan ajatuksia luennosta blogissa)

Mikä koirasi mielestä on kesässä parasta -haaste

Ihana kesäinen haaste kirjoiteltavana (kaikkea olennaista sitä kerkeääkin näin muuton alla).

Vaikka koirat eivät osaa puhua, voisin veikata, että meidän kesän ehdoton ykkösjuttu on vain oleminen. Ei aikatauluja ja muretta siitä mitä kerkeää tekemään, minne menemään ja koska. Tottakai työttömyyteni/superhyper pätkätyöni on ollut suuriosa tätä mahdollisuutta mikä meillä nyt on (rahattomuus taas osa sitä ettei emännällä ole varaa niihin kesänrientoihin mihin yleensä ;)) Olettaisin että myös koirat nauttivat tästä, meillä on aina oltu epäsäännöllisiä arjen kanssa, ruokaa ei saada tiettyyn aikaan, lenkitykset saatetaan hoitaa niin aamulla kuin kolmelta yölläkin. Haahuilu on ehdottomasti meidän ykkösjuttu ja koirat nauttivat mukana olemisesta, reissaamisesta ja uusien paikkojen tutkiskelusta. Vielä kun pääsisi tänävuonna edes pienen pienelle vaellukselle noiden kanssa, olisin aika onnessani itsekin! Kesällä löytää uusia juttuja, erityisesti tänä kesänä on ollut aikaa -valoisa aika ei lopu kesken ja juttujen ei pidä siten kohdistua vain viikonlopuille kuten talvella. Varustus on tietysti kaiken a ja o, mutta pilkkihaalarin päälle pukemista, saatika koirien pukemista ei tarvitse miettiä (viilennysmantteli olis silti aika helmi ja hankintalistalla). Toivottavasti muilla kesä on yhtä ihanaa vaikka olis töitä, pitää silti osata ottaa rennosti ja nauttia ♥

Tänä kesänä ollaan löydetty myös tuo uus harrastus johon keritään panostamaan sen verran kun osaamista on, yhdistyksen perustaminen on tuonu oman lisämausteensa juttuun -tätä innokkaampaa koirakesää on vaikea löytää. On vedetty kursseja niinkuin viimeistä päivää ja omat ohjaamat kurssit alkavat taas ensiviikolla.

Kaikki voi osallistua haasteeseen, mutta erityisesti haastan mukaan

Koiratädin: http://dinoundnana.blogspot.fi/ ja

Lemmikkivaunun: http://lemmikkivaunu.blogspot.fi/

Ohjeet haasteeseen:

Mikä koirasi mielestä kesässä on parasta?

Nappaa kuva ja/tai kerro sanoin!

KISAN SÄÄNNÖT JA OHJEET:

1. Nappaa koirastasi kuva joka vastaa kysymykseen "mikä koirasi mielestä on kesässä parasta".

Saat yhden arvan.
tai

2. Kerro meille mikä koirasi mielestä on kesässä parasta tai voit kirjoittaa jonkun hassunhauskan kesätarinan.

(Kirjoituksen tulee olla vähintään 5 lausetta pitkä, ylärajaa ei ole).

Saat yhden arvan.
tai

3. Nappaa kuva JA kerro mikä koirasi mielestä on kesässä parasta tai kirjoita hassunhauska kesätarina.

(Kirjoituksen tulee olla vähintään 5 lausetta pitkä, ylärajaa ei ole).

Saat kaksi arpaa.
tai

4. Onko sinulla blogi? Tee kuvallinen blogipostaus jossa kirjoitat myös jonkin hauskan yhteisen kesätarinan koirastasi tai kirjoita mikä koirasi mielestä on kesässä parasta. Lisäksi postauksesta tulee löytyä linkki kesäkisaamme. (Kirjoituksen tulee olla vähintään 5 lausetta pitkä, ylärajaa ei ole).

Saat 3 arpaa.

Lisäksi Kankaanpään koiraharrastajat ry:n jäsenet saavat yhden lisäarvan jäsenyytensä johdosta :)

Miten osallistut?

1-3 kohdan osallistumiset lähetetään suoraan yhdistyksen sähköpostiin kankaanpaan.koiraharrastajat@gmail.com. Yhdistyksen toimihenkilöt lisäävät kisakuvat facebookkiin.

Lähettämällä kuvan annat lisäksi yhdistykselle luvan käyttää kuvaasi yhdistyksen nettisivuilla tai blogissa.

Muistathan lähettää vain kuvia joihin sinulla on oikeudet. Mainitse ainakin kuvaaja ja koirasi nimi.

Kohdan 4 osallistujat, kommentoikaa tähän postaukseen sähköpostiosoitteenne ja suora linkki blogipostaukseenne jossa osallistutte kisaan. Haastakaa myös blogissanne kaksi muuta bloggaajaa osallistumaan kesäkisaan.

Kisa on avoin kaikille koiraihmisille, onnea kisaan!

www.kankaanpaankoiraharrastajat.blogspot.fi

Maalla maan tavalla?

Tein joskus postauksen siitä onko koirat maalla onnellisempia kuin kaupungissa. Mielestäni ne eivät ole sen onnellisempia asuessaan kaupungissa kuin maallakaan mikäli niille pystytään tarjoamaan lajityypillistä aktivitettia (tietysti ehkä vaikea toteuttaa laumanvartijoiden kanssa?). Mutta entäs irtokoirat? Ne jokapäivä kotoaan karkailevat maanteiden ritarit jotka saattavat vaellella kylillä ja palata sitten iltaisin takaisin kotipihaan nukkumaan, miten asiaa pitäisi pohtia -kyseessähän on täysin luonnollinen vaeltaminen mutta toisaalta koiran tulisi pysyä kotipihassa ja vaeltelisiko se ympäriinsä mikäli se saisi lajityypillistä aktiviteettia päivittäin (esimerkiksi sen vaeltamisen hihnalenkin muodossa)?

Maalla on ollut irtokoiria aina, aina joku kahlekuningas pääsee irti ketjuistaan ja lukoistaan ja lähtee kiertämään maailmaa. Meilläkin käy useasti naapurin kahlekuningas, jännyys piilee lähinnä sen asenteessa joka heijastuu myös omiin koiriini. Samperihan ei ole koskaan sulattanut lauman ulkopuolisia uroksia. Se sietää urokset hihnan päässä ja mikäli ne ovat tulleet meille kuntoutukseen tai muuten asumaan. En ole tosin antanut sille muuta vaihtoehtoakaan kun tyytyä asemaan -minä päätän ketä meillä asuu, ei koira. Mutta se ei ole ns. koirapuistokoira (ei sillä, että pitäisin koirapuistossa ravaavia koiria muutenkaan sosiaalisuuden ihmelapsina), eikä siedä vieraita uroksia mahtailuineen. 

Maalla tilanne on kuitenkin eri. Tietysti tilanteeseen vaikuttaa myös oma poissaoloni tilanteesta. Koirat saavat pääsääntöisesti kulkea takaovesta ulos ja sisään halutessaan enkä ole aina siis ulkona niiden kanssa samaan aikaan. Siellä ne makaavat nurmikolla ja ottavat aurinkoa. Kuitenkin erään kerran rupesin miettimään että mitä ihmettä ne oikein riekkuu ulkona ja läheisellä pellolla. Mennessäni katsomaan -oli naapurin kahlekuningas niiden kanssa leikkimässä. Siis, leikkimässä. Kyllä, se vuotias uros leikki omien urosteni kanssa -ja vielä ihan innoissaan. Tilannetta ei muuttanut seuraavalla kerralla pikkusiskon rotikkanartun ollessa meillä. Kaikki neljä leikkivät innoissaan.

Tietenkin pitää ottaa huomioon että vuotias on vielä aika pentu mieleltään, ja varsinkin tuo naapurin kahlekuningas, mitään reviirin suurentamista sillä tuskin on mielessään. Olikos se itse Millan joka sanoi katukoirien olevan "omistajiensa" kanssa elävä esimerkki siitä, miten koira voi olla onnellisimmillaan. Ne vaeltavat omistajansa kanssa päivästä toiseen, nukkuvat ja syövät yhdessä. Eivät ne haasta riitaa toisille koirille vaikka eivät kuulu samaan laumaan, ne vaan vaeltavat ja välttävät riitoja. Teoria kuulostaa mun päähän aika loogiselta ajatukselta.

Meillä pyörivä "kulkukoira" siis vaeltaa. Okei, tätänykyä se osaa vaeltaa suoraan meille koska tietää että meillä on myös hauskaa -on lajikavereita ja tietyllä tapaa se varmasti on kesän aikana muodostunut pienellä tavalla osaksi "meidän laumaa"? Kuitenkin eroavaisuus on siinä, että leikkimisen jälkeen, kun se on viettänyt meillä tarpeeksi kauan aikaa -se saattaa lähteä jatkamaan matkaansa (ei kuitenkaan kotiinsa), ellei sitä omistaja kerkeä hakemaan ennen uudelleen vaeltamista takaisin kotiin.

Meidän kylänraitilla kaikki koirat ovat aina jostain syystä uroksia, narttuja on ollut aina vähän. Ja aina suurinosa niistä on vaeltanut eikä suuria tappeluja ole syntynyt. Tappeluista olen kuullut lähinnä kun omistajat itse ovat olleet paikalla -luultavasti kärjistämässä tilannetta. Olisiko käynyt toisin jos naapurin kahlekuningas olisi vaeltanut pihaan niin, että olisin itse ollut paikalla? Olisiko riitaa syntynyt?

Tottakai vaeltava koira on aina riski sekä muille että itselleen. Milloin se saattaa jäädä auton alle, milloin auto ajaa sen vuoksi ojaan ja ihmishenget ovat vaarassa? Eikä vaeltajaan voi tietenkään suhtautua lungisti niin ettei se kävisi vieraan lauman päälle, vai voiko? Tuleeko tervepäinen koira vieraan tontille, vieraaseen laumaan haastamaan riitaa? Enpä tiedä, mutta meillä tilanne on toistaiseksi ihan hyvä. Omat leikkaamattomat pysyvät (ainakin pääsääntöisesti, Samperi saattaa lenkin naapurissa tehdä jos sen jättää valvomatta pitkäksi ajaksi -eikä se todellakaan ole sallittua ja se tietää tonttimme rajat täällä kyllä) pihassa enkä nimenomaan riskien vuoksi niiden anna haahuilla pitkin kylää.

Paras, vihaksi pistävä esimerkki muistuu mieleen parinvuoden takaa kun huushollissa asusteli vielä Siru sakemanni joka oli juoksujen vuoksi ulkohäkissä -pystykorva sekoitus muutamien kilometrien päästä asui meidän pihamme ympäristössä viikon. Itse en nukkuisi yötäni rauhassa jos koira olisi yön kateissa -toki en edes kehtaisi antaa urokseni vaeltaa juoksuisten narttujen perässä. Toisaalta tämä on taas esimerkki siitä välinpitämättömyydestä johon maalla kohtaa, sanoinkin että kerrankin kun se koira vielä eksyy tälle markille, kuskaan sen varmasti 50km päässä sijaitsevaan löytöeläinkotiin josta sen kotiin hakeminen maksaa omistajalle bensat sekä koiran ylläpitokorvaukset hoitokodissa. Mahtaisiko raha muuttaa asennetta siinä kannattaako koiran antaa viettää päivät pitkät muualla kuin omassa pihassaan? Heillä ei siis ollut huolenhäivää siitä, missä koira sijaitsee tai kauanko se mahtaa olla reissussa, ties vaikka olisi auton alle jäänyt ja löytyessä joutuisi maksamaan vielä autoon kohdistuneet vahingot.

Millaisia kokemuksia teillä on vaeltajista, miten asiaan tulisi suhtautua?

Postauksessa olevat kuvat eiliseltä, kahlekuninkaan vierailulta ennen kotiin hakua :)

Kun me tehdään muuttoa, osallistukaa te hei haasteeseen!

Ups. Mun haastekuvassa oli väärä päivämäärä! Eli haastehan on käynnissä vielä tämän kuukauden loppuun ja kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken arvotaan pari pakettia! Kipin kapin siis osallistumaan ja vinkatkaa kavereille myös! Me jatketaan muuton sähläämistä :)!

Joko kohta kiire hellittää?

Viime viikosta selvittiin hengissä. Alkuviikkohan meni aikalailla yhdistyksen juttujen lisäksi samperin ja stellan eläinlääkärin puitteissa kuten tuli tuossa viimepostauksessa mainittua. Samperi alkaa olemaan tosiaan paranemaan päin ja hetken näytti jos siltä että se on elämänsä kunnossa, nyt tilanne on taas hieman toinen. Ihan kunnossa periaatteessa -leikkii ja riekkuu kuten ennenkin mutta jotenkin vaisun oloinen. Odottellaan antibiootin loppumista ja sitten taas soittoa eläinlääkärille.. Stellan kanssa lähdetään Wirenin remmikurssille tämän kuun lopussa (minä myös odottelen innolla!) lisäksi ensiviikon sunnuntaina tarjolla on seinäjoella kyseisen kouluttajan luento, kirjakin on jo tilauksessa ja odotan kyllä innolla luentoa!

Hoitolapsi lähti omaan kotiin, toivottavasti pääkoppaan on jotain tullut Karviassa hengaamisen aikana :D! Samperin ollessa saikulla, pääsi Rytmi paahtamaan Siriuksen kanssa kolmipyörän kanssa. Kuviakin piti ottaa mutta tottahitossa ne jäi ottamatta! Rymmin enkka, yli kaks kilsaa! Jätkät meni tosi hyvin, Rytmille pitäis vaan vielä tota motivaatiota löytää loppuun saakka. Tuntuu että välipalkkaus ehkä vaan sekottaa sitä ja saattais olla parempi vaan paahtaa yhtämittaa koko lenkki?

Kuten kuvista huomaa, tänäänki on kelit vaihdellu pitkin päivää, ensin tulee vettä kuin saavista ja toisena hetkenä paistaakin aurinko, ollaan aikapitkälti siis vaan oltu kuitenkin tekemättä mitään kun sitä ihanaa välimallia ei tunnu tulevan sateen ja helteen välissä. Tosiaan, ja mollaan nyt sitten kolmatta päivää periaatteessa Tamperelaisia jälleen! Käytäntö on vielä vaiheessa ja muuttoa pitäisi pystyä viikonloppuna tekemään, eipä taida jätkiä kauheasti enää ihmetyttää koko touhu, on sen verran tullu niidenkin aikana muuteltua -tosin ei ikinä kerrostaloon jossa oikeasti hissiä tulee käytettyä -asutaan nimittäin kahdeksannessa kerroksessa! Hervannan uimarannat sun muut vieressä, hienoo päästä taas sivistyksen pariin!