Pohdintaa laumakäyttäytymisestä ja sen olemattomuudesta.

"Onnistu koirasi koulutuksessa" -kirjan lukemisesta, Wirénin luennosta sekä yleensä matkasta seinäjoelle on selvitty. Luento herätti huomattavasti enemmän kysymyksiä kuin ehkä vastauksia eikä ajatukset ole oikein selviä vieläkään. Nyt olis kiva saada kommentteja heiltä jotka ovat enemmän tuohon Tommyn idealogiaan perehtyneitä ja miten he kokevat kyseisen kouluttajan. Mitä hyvää ja mikä mielestänne tökkii?

Kirjaa lukiessa tuli ihan hyvä fiilis joka johtunee siitä, että kirja käsittelee itsessään lähinnä koiran koulutusta. Tykkään Wirénin koulutustyylistä ja kirjan kirjoitusasu oli sellainen että tyhmempikin ymmärtää harjoitusten etenemisen ja tarkoituksen. Ohjeita näin noudattaen et voi käytännössä epäonnistua ja vierelläsi on varmasti tulevaisuudessa koira joka osaa perusasiat. Kirjassa ei kuitenkaan käyty läpi koirien käyttäytymistä, ei sitä miten ne käyttäytyvät laumassa tai mikä niille on luonnollinen toimintatapa. On selvää, että nykytieteen pohjalta on voitu kumota paljon niitä kiveen hakattuja totuuksia koirien käyttäytymisestä ja susiin vertailusta (häkitetyt sudet eivät tosiaan ole oikea tutkiskelukohde kun yritetään päästä sisälle koirien käyttäytymisestä, tai edes niiden susien).

Ystäviä?

Vaikka rakastan koirien kouluttamista, erilaisten työskentelytapojen tutkimista ja käytännössä kokeilemista sun muuta -tahtoisin oppia lisää koirien luonnonmukaisesta käyttäytymisestä. Tuntuu että Wirén ryssi kaiken sen mihin olen ennen uskonut ja kaikki se tieto jonka pohjalle olen itse kasvattanut ja kouluttanut koiriani -onkin ollut täysin väärä. PeVin surkeaa ideologiaa purkkeineen en ole saanut päähäni koskaan. Millanista ymmärrän että kyseessä on pieni meksikolaismies jonka käytäntö on kulkukoirien opettamaa eikä siten ole lainkaan välttämättä oikeaa tai väärää.

Millaniin samaistuu helpommin. Sen toimitatapa on perusteltu juuri niinkuin jokainen meistä haluaa kokea. Puhutaan koiran psykologiasta, siitä miten koirien kuuluu käyttäytyä ja miten ne käyttäytyisivät ilman ihmistä. Puhutaan siitä että koiraa ei saa inhimillistää (mutta samalla jokainen meistä ihmistä tahtoo olla koiralle enemmän koira kuin ihminen ja tätä myös Millan yrittää tehdä meistä, koiria koirille.). Toisaalta Wirén on sitä mieltä että koira ja ihminen eivät voi kuulua samaan laumaan; "Ihmiset ja koirat eivät pysty muodostamaan yhtä laumaa, sillä eri lajit eivät laumaudu keskenään. Ne voivat kuitenkin elää symbioosissa toistensa kanssa. Kaikki saman lajin edustajatkaan eivät välttämättä laumaudu toistensa kanssa." Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 17.

Oisko siistiä kuulua tähän laumaan? Kuva Päivi Nevala

Tahtoisin tietää mihin tämä perustuu, miksi minä ja koirani emme ole samaa laumaa? Miksi kissa voi imettää oravanpoikasia, koira tiikereitä ja tiikeri leijonaa mutta eivät voi koskaan olla samaa laumaa keskenään? Miksi ne antavat niiden liikkua lauman mukana ja ovat valmiita lauman voimalla puolustamaan tätä yksilöä joka ei edes kuulu laumaan?

Vai onko todella niin, että meille on luotu ihana illuusio siitä että voisimme olla samaa laumaa vaikka se ei mitenkään ole mahdollista? Onko ajattelumalli todella niin tiukassa omassa päässä että siitä ei tahdo luopua koska se yksinkertaisesti kuulostaa paremmalta kuin se, että koira on vain eläin joka pyrkii hyötymään minusta? Toisaalta Wirénin kirjassa samaisessa kappaleessa sanotaan että unkarilainen tutkija on todennut koirien ja ihmisen välisen vuorovaikutus täyttää pikemminkin ystävyyden kuin susilauman tunnusmerkit. Kuitenkaan sitä eroa ei kerrota kirjassa (tai sitten olen aika pihalla tekstistä) mikä ero loppujenlopuksi on laumakäyttäytymisessä kuin ystävyydessä?

Omalla kohdalla kyseinen ajattelumalli kumoaa paljon siitä, mitä olen itse ajatellut ja minkä pohjalta olen koiriani kasvattanut. Olen pyrkinyt elämään koirien kanssa paljon niiden ehdoilla tarkoittaen sitä, että en inhimillistä niitä ja annan niiden olla "koiria" lajiperäisine käyttäytymisineen (toki nyt herää kysymys mikä sitten on enää lajiperäistä käyttäytymistä?). Olen olettanut kuuluvani samaan laumaan, jopa pyrkinyt sen paljon puhutun laumahenkemme parantamiseen.

Laumakäyttäytymisen kumoaminen tarkoittaa myöskin sitä, että ei ole ylempi- tai alempiarvoista. Jos yhteiselomme perustuu ystävyyteen olemme samalla viivalla. Eli onko siis niin, että koirat muodostavat keskenään lauman (Rytmi ja Samperi) ja minä olen ainoastaan molempien ystävä? En laumaa, eli en myöskään johtaja -olen vain mielenkiinnon kohde, yltiöhyvä tyyppi jota kannattaa seurata paikasta A paikkaan B, koska palkitsen niitä siitä?

Itsekin tulee naureskeltua lausahdukselle "Ihmisen paras ystävä". Koira hakee omistajastaan hyötysuhdetta, ihana tarina siitä miten koira istui vuosia odottamassa juna-asemalla omistajaansa perustuu pitkälti opittuun tapaan josta sitä on palkittu ja jonka palkkaus vaan muuttui aikojen saatossa siihen että vieraat ruokkivat (palkkasivat) koiran niille sijoilleen. Karua -mutta pitkälti ajattelen näin. Mutta toisaalta ajattelen koirille lauman olevan elinehto. Ruoka, lauman antava turva ja suoja ovat niille niin tärkeitä että siitä kannattaa pitää kiinni. Eli ne seuraisivat minua paikkaan kuin paikkaan pääasiassa siksi että se on niille elinehto pysyä laumassa. Jos meillä ei olekaan laumaa niin onko yhteiselomme on vain hauska temppu jonka olen niille nakeilla opettanut?

"Jos koira on näin nopea oppimaan, miksi meille ihmisille on niin vaikea saada koiran mieli muuttumaan siten, että se haluaisikin samoja asioita kuin me? Miksi meille on niin vaikea saada koira haluamaan sisälle tai meidän luoksemme, haluamaan auton kyytiin tai pysymään kotipihalla? Miksi meille menee käytösten opettamiseen niin tuskastuttavan pitkä aika tai emme onnistu siinä lainkaan" Onnistu koirasi koulutuksessa, s. 31.

Olen aikamoinen tinttaiita, mutta en tahdokaan opettaa näitä käytöksiä varsinaisesti koiralle. Tahdon että se haluaa tulla kanssani, haluaa seurata laumaansa koska koira on laumaeläin ja lauma mahdollisesti muuttaa nyt uusille, paremmille asuinsijoille syystä tai toisesta.

Laumakäyttäytymistä, temppuilua vai kouluttamista?

Esimerkkinä ihmisen kanssa nätisti kulkeminen. Millan sanoo, että koira seuraa laumanjohtajaansa luonnostaan. PeVi sanoo että se on temppu joka opetetaan koiralle ja Wirén että se on koiran kouluttamista. Ei ole paha veikata mihin tässä samaistuu helpoiten! Totta hitossa siihen, että koira tahtoo seurata minua. 

Kuitenkin jokainen näistä on opetettu erilaisten temppujen kautta. On ihan sama onko välineenä takajalkaan kosketus ja suhina (millan), purkkien viskaaminen ja hihnasta nykiminen (PeVi) vai naksutin (Wirén). Kuitenkin näistä ainoa joka ei edes usko laumakäyttäytymiseen opettaa koiran seuraamaan nimenomaan ilman hihnaa ja välineitä, Wirén opettaa koiran pysymään lähellä, haluamaan olla lähellä. Mikä tässä on nyt sitten oikea tapa (no joo, PeVi nyt ei ainakaan), mikä perustuu sittenkään laumakäyttätytymiseen? Millan laittaa koiran kulkemaan vieressä koska koiran pitää tajuta että niin kuuluu mennä. Wirén laittaa koiran menemään vierellä sen omasta tahdosta. Eikö laumassa silti olla omasta tahdosta?

Äh. Nyt menee vaikeaksi eikä ajatus kulje tai ensaa sanottua ehkä edes sitä mitä tahtoisin. Wirénille on lähtee sähköpostia ja kyselyä aiheesta. Mitä mieltä itse olette, kenen tutkikoiden näkemykseen perustatte koirien kasvatuksen ja keiden tutkijoiden teksti ja tutkimukset eivät uppoa sitten mitenkään ja miksi?

Mutta paljon jäi ajatuksia itse koulutuksesta, naksuttimesta ja kosketusjutuista -niistä juttua sit vielä ehkä vähän myöhemmin kun saa tän yhden asian käsiteltyä xD

Mukana koulutuksessa oli pikkusisko Eveliinan (joka on koiransa kanssa lähdössä Wirenin kurssille sekä Jenna. Jennan ajatuksia luennosta blogissa)