Facebookissa ja muualla netissä pyörinyt kuva herättää suuria tunteita monissa koiranomistajissa. Kuvaan kiteytyy koirien uskollisuus, ihmisen ja koiran välinen ystävyys ja luottamus;
 |
| kuva täältä |
Tottakai, mielessä on myös pieni sääli niin ihmistä kuin koiraa kohtaan. Nallekarkit eivät aina mene toden totta tasan eikä kodittomien yö ole tyhjästä keksitty. Mutta pääsääntöisesti tunnen myös kateutta kodittomia ja heidän koiriaan kohtaan. Niiden yhteistyö on jotain aivan uskomatonta! Vuonna 2009 vapaaehtoinen eläinlääkäriryhmä tanskassa hoiti kolmatta vuotta kodittomien koiria ja seurannan tulos; koirat elävät usein laadukkaampaa koiranelämää kuin tavalliset kotikoirat (Lähde).
Jokaisen koiranomistajan pitäisi tehdä pieni ajatusleikki; kuvitella tilanne että ympärillä ei olisi seiniä tai aitoja. Koirallasi ei ole pantaa, saatika hihnaa kaulassa. Ohitsenne vilistää ihmisiä, autoja, toisia koiria ja muita ärsykkeitä. Lähtisikö koirasi niiden perään; jättäisikö se sinut hetkessä ohi kiitävän lapsen vuoksi? Jos se lähtisi -miksi? Mitkä ympäristön houkutukset olisivat sille ylitsepääsemättömän ihania, mitkä ärsykkeet ovat parempia kuin sinä? Miksi?
 |
| kuva |
On toki täysin luonnollista että koira reagoi ärsykkeisiin ja kotikoiramme ampaisivat samantien toisen hurtan perään sen nähdessään. Eikä sitä tule ottaa henkilökohtaisesti -mutta silti meidän jokaisen omistajan pitäisi pyrkiä noiden kuvien kaltaiseen suhteeseen. Kuvien koirat tarvitsevat omistajaansa jotta ne pysyvät hengissä, lämpiminä, ravittuina ja turvassa. Ne eivät eroa laumastaan vaan vaeltavat, lepäävät ja etsivät ruokaa yhdessä tyydyttäen lajityypilliset tarpeensa.
 |
| kuva |
Enkä tarkoita että meistä jokaisen pitäisi nyt lähteä siperiaan tai kaduille yrittämään hengissä pysymistä, jättää työnsä muun elämänsä ohessa, alkaa vaeltamaan koiransa kanssa ja viettämään sen kanssa aikaa 24tuntia vuorokaudessa, mutta miten paljon sinä kykenet ja miten paljon olet tähän saakka koirallesi tarjonnut? Edes muutamaa tuntia?
Palatakseni ajatusleikin pariin kuvittelemaan mitä erilaisempia ärsykkeitä joiden perään koirani saattaisivat ampaista; sitä enemmän tahdon osoittaa koirilleni olevani maailman hienoin juttu maailmassa ja muiden ärsykkeiden perään lähdön olevan sille turhaa. Olisi hienoa joskus saavuttaa se varma, molemminpuolinen luottamus ilman pelkoa siitä että koira lähtee heti ensimmäisen mielenkiintoisen kohteen perään. Tämä ei kuitenkaan tule itsestään vaan harjoittelun ja ajan saatossa joka jatkuu koko koiran elämän.
 |
| Kuva |
Ajatusleikeistä todellisuuteen palaten,
viettäkäähän hauska viikonloppu sateisesta säästä huolimatta!
Loistava kirjoitus (jälleen kerran). Ajattelemisen aihetta todellakin!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaCesar Millan pohti kirjassaan juuri tuota kodittomien ja koirien suhdetta, ja kirjaa lukiessani sain paljon ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaJoo muistelinkin että millan on jossain kirjassaan käsitellyt aihetta, pitäisi oikein penkoa uudestaan koska mitään muistikuvaa ei oikeastaan ole siitä mitä oli käsitellyt siitä :)!
PoistaLoistava kirjoitus! Oli pakko jakaa fbssä.
VastaaPoistaHyvä ajatusleikki. Tuo eka kuva saa aina lähes palan kurkkuun. Näillä teidän ja meidän koirilla on asiat niin hyvin ettei ne osaa ajatella, etteikö se oma ihminen aina odottaisi ruuan ja lämpimän kodin kanssa, vaikka jonkun kivan perään vähän välillä hilpaisisi ;)
VastaaPoistaToisaalta näillä katukoirilla on lähtökohdat varmaan aika erillaiset, ehkä pennusta asti elänyt tuolla ärsykkeiden keskellä, eikä ne enää jaksa kiinnostaa. Lämpöä, ystävyyttä ja vähän ruokaakin tarjoava ihmisturva on kaikki kaikessa. ♥
Tuo on aivan totta, että meillä nuo kaikki ärsykkeet eivät ole arkipäivää vaan monelle koiralle ne ovat uusia ja ihmeellisiä asioita jonka vuoksi niiden perään tulisi lähdettyäkin helpommin :)!
PoistaOman koirani kanssa en ole elänyt kodittomana, mutta vaellellen kyllä ympäri Eurooppaa. Nopeasti koira tottui ilman hihnaa pysymään lähellä kaupungin hulinassakin. Tosin pidän sitä normaalisti irti Suomessakin, mutta ihmisten asenteista johtuen en tietenkään ihan samassa mittakaavassa. Vuoden aikana ei juuri hihnaa tarvittu!!
VastaaPoistaUskon että suurin osa koirista tottuu kyllä ensihuuman jälkeen vapauteen eikä lähde ärsykkeiden perään. En nimittäin nähnyt vuoden aikana Eurooppaa kierrellessä yhtäkään valtoimenaan juoksevaa koiraa. Kaikki jolkottelivat nätisti omistajan vierellä.
Varmasti moni lulee, että oma koira sekoaisi vapaaksi päästyään, ja varmasti moni suomalainen koira niin tekeekin, koska ei ole siihen tottunut. Kuitenkin olen huomannut, (seurannut parin suomalaistuneen koiran eurooppalaistumista) että ne ärsykkeet ei pian ole enää kiinnostavia. Esim vastaantulevat koirat, mitkä hihnassa saa rähinän päälle, kierretään oma-alotteisesti joko kaukaa, tai mennään nuuskuttelemaan, kun ne tulee kohdalle. Sitten joko leikitään, tai jatketaan matkaa. Ihmiset ei enää kiinnnosta, kun ennen niitä vasten mentiin hyppimään innostuksesta ja tutkimaan hajut. Mitä enemmän ärsykkeitä on, sitä paremmin jostain syystä koira käyttäytyy. Saisiko liika-tarjonta koiran jotenkin vähemmän reagoivaksi ärsykkeille? Joka tapauksessa, mielenkiintoinen kirjoitus! Olen kyllä nähnyt surullisen paljon huonossakin kunnossa olevia kodittomien koiria, mutta kaiken kaikkiaan varmasti hyvin pidettyjä koiria. Osa pitää niitä tietysti vain sen takia, etä niillä tienaa paremmin rahaa.
Koirani reissusta yksi teksti tässä :) http://www.rebel-koira.blogspot.fi/2013/11/reissu-rebel-vol-1.html
Niin ja sitä vielä, että kyllä koiran selviytymisen kannalta niille on luonnollista pysyä omistajansa vierellä. Toki osa koirista karkaa esim riistan perään, mutta normaalisti koira kyllä pysyy omistajansa liepeillä. Olisi aika itsemurha olla pysymättä! Koirakin luottaa sinuun sitä enemmän, mitä enemmän sinä luotat koiraan!
VastaaPoistaHih, oon salastalkkeri ollu monta vuotta sun blogilla ja nyt sä tuut ja kirjotat tänne, aika huisia :)!
PoistaOon monta kertaa miettinyt miten nopeasti omat koirat tottuisivat hälinään ja miten nopeasti niihin luottaisi niin paljon että uskaltaisi pitää niitä irti. Yksinään pitäessä en usko että ongelmia kehkeytyisi mutta kimpassa ollessaan en varmasti uskaltaisi niitä irti pitää ärsykerikkaassa ympäristössä.
Ollaan myös pohdittu usein tuota että mitä ärsykerikkaampi ympäristö, sitä paremmin koira käyttäytyy. Rähinään taipuvainen koira saattaa ensimmäisissä näyttelyissään yllättää ja käyttäytyäkin mallikelposesti jne.. Uskon että kun koiran pitääkin äkkiä kohdistaa energiansa ja huomionsa niin moneen asiaan, se todella keskittyy eikä hoppuile reagoimaan turhanpäiten mihinkään. En tiedä mutta ilmiö on kyllä tuttu :)
Olen paljon miettinyt tätä. Mun mielestä Suomessa on ihan juntti koirakulttuuri.
VastaaPoistaKoirahan on kulkenut ihmisen rinnalla kymmeniä tuhansia vuosia, minkä lisäksi koira on sosiaalisesti älykäs eläin. Koiralle on luonnollista toimia ihmisen kanssa ja ihmiselle. Nykyajan suuntaus on, että koiraa jopa aliarvioidaan. Inhimillistämisestä ollaan menty toiseen ääripäähän - kuvitellaan, että koira on eläin, joka toimii pelkästään itsekkäästi ja oman edun mukaisesti, pelkkien vaistojen varassa. Mielestäni tämä on vahingollista ja toisaalta jopa puistattavaa.
Itse olen oman ensimmäisen koirani kanssa oppinut, mitä on kun koiraan ei ole lainkaan suhdetta. Kuinka minä olen sillä ilmaa, kuinka ympäristön ärsykkeet vievät pidemmän korren, kuinka koira tosiaan vaikuttaa melkeinpä sieluttomalta olennolta, joka ei hetkeäkään kykene toimimaan yhteistyössä omistajansa kanssa.
Tapahtui kuitenkin henkistä kasvua. En ajattele jatkuvasti palkkaamista tai rankaisemista, enkä omaa tai koiran asemaa. Me ollaan tovereita. Edelleen on tilanteita, joissa itse olen kykenemätön toimimaan oikealla tavalla, mutta minusta on hienoa että koira kertoo omista virheistäni. Uskon auktoriteettiin, josta monella on omanlaisensa käsitys. Minulle auktoriteetti ei ole itsensä liiallista korostamista, koska sekin kertoo omistajan epävarmuudesta.
Koiranlukutaito on hieno asia. Mun mielestä koiraa pitää osata "kuunnella", ja sen perusteella soveltaa omaa käytöstään erilaisissa tilanteissa. Mä en tykkää koiran syyllistämisestä. Toisaalta en myöskään pidä alituisesta palkkaamisesta nameilla ja leluilla, mutta en myöskään väkivallasta.
Mun mielestä suhde on parhaimmillaan silloin, kun omistajalla ja koiralla on hyvä olla ihan vaan keskenään. Eikä mitään muuta. Kun ulkopuolinen ihminen voi vaikka huutaa koirasi korvaan, mutta tämä ei korvaansa lopsautakaan, mutta sinun sana on merkittävin kaikista. Se on mahtavaa. Mutta koira tarvitsee samalla tavalla myös jotain omistajaltaan.
Sitä ei pysty sanoin selittämään. Joillakin on avain luoda koiraansa järkkymätön suhde.
Tosi hyvä kommentti ja näkökulma Marleena :)! On tosiaankin tota että koira tarvitsee samalla tavalla jotain omistajaltaan ja tarpeet saattavat erota rotujen kesken hyvinkin paljon. Uskon myös edelleen ns. alkukantaisempien koirien toimintaan jotka ehkä käyttäytyvät vaistojen varassa enemmän (itsenäiset metäsästäjät) kuin muut rodut (alkujaan seurakoiriksi jalostetut). Mutta kyllä se avain on varmasti olemassa kaikkien kohdalla miten se suhde luodaan :)
Poista