Lajityypillinen käytös?

"Olemme yksin, täysin yksin tällä satunnaisella planeetalla, ja kaikista meitä ympäröivistä elämänmuodoista ei yksikään, koiraa lukuunottamatta, ole liittoutunut meidän kanssamme"

- Maurice Maeterlinck

Mitä tarkoitetaan koirien lajityypillisellä käyttäytymisellä? Miten tärkeää on lajityypillisten tarpeiden täyttäminen ja miksi ne kuuluisi täyttää? Ylipäätään kun on tullut pohdittua kaikenmaailman asioita koirista ja niiden kanssa elämisestä ja harrastelemisesta -pidän aina vaan tärkeämpänä tiettyjen asioiden toteutumista niiden elämässä, että koirillani olisi kanssani hyvä ja mielekäs olla. Luonnollisesti myös muiden koirien kouluttaminen on tuonut lisää näkökulmaa siihen mitä koira tarvitsee. Laadukas ruoka, erilaiset puuhastelut ja aktivoinnit, sosiaaliset suhteet, lepoa ja terveyttä unohtamatta ovat koirille tärkeitä asioita. Kyseessä on lajityypillisiä käytöksiä joiden puuttuminen johtaa stressin kautta myös erilaisiin käytöshäiriöihin. Erilaisia vaatimuksia tuo lisää koiran rotu ja sen kautta tulevat rotutyypilliset tarpeet jotka saattavat vaatia omistajalta enemmän -niin fyysisesti kuin mielikuvituksellisesti.

On ensiarvoisen tärkeää, että koirat pääsevät liikkumaan riittävästi päivittäin.

Liikkeellä on koiralle monia merkityksiä, vaikka emme puhu sudesta monille koirille vaeltaminen ja pitkien matkojen kulkeminen on verissä, eikä koiran tarvitse olla metsästyskoira omatakseen saalisvietin eli metsästämisen. Koiralla on aina syy liikkumiseen ja tekemiseen, se tekee sitä mistä se hyötyy. Myös liikkuminen kannattaa ajatella koiran kannalta järkevimmäksi; riittääkö tunnin tallustelulenkki tyydyttämään koiran sisäisen metsästäjän? Kannattaako taas energisen koiran kierroksia nostattaa tarpeettomasti päivittäin? Kannattaisiko sittenkin pyrkiä tasapainottamaan koiraa rauhoittavilla leikeillä tai nenän käytöllä esimerkiksi makkarajäljellä? Oikea tasapaino saattaa olla joskus vaikeasti löydettävissä -ajatellaan että "koira ei väsy millään" vieden sitä aina vain pidemmille ja fyysisemmille lenkeille tajuamatta että koiran rauhattomuus voisikin johtua liian vähäisestä lepäämisestä, vääränlaisesta ruokinnasta tai liian kiihdyttävistä leikeistä ja liikunnasta. Pyrkiikö koira tyydyttämään rotutyypillistä käyttätymistä (esimerkiksi paimenkoira lapsia paimentaessaan?) vääriin kohteiseen vain koska ei tiedä miten sen kuuluisi käyttätyä?

Koiran hyvinvointi on monen asian summa, eikä kiiltävä turkki ole aina terveyden mittari (joskaan ei huonoinkaan sellainen!).

Erilaiset ympäristöt ja pohjat parantavat koiran kehonhallintaa ja luovat virikkeitä koiralle. On ensisijaisen tärkeää että koirasi saa nauttia vapaana juoksentelusta.

Koiran on päästävä toteuttamaan itseään

Liikunta on monelle eläimen omistajalle itsestäänselvyys. Puhuttaessa sisällä asuvasta koirasta, tulisi sen päästä ulos kolmesta neljään kertaan päivässä. Ottaen huomioon koiran terveyden ja iän olisi suositeltavaa liikkua koiran kanssa ns. lepopäivinä (harrastukset pois) näistä vähintään kaksi lenkkiä niin että kyse on tosissaan lenkistä. Maalla koirien irtipitäminen aina samassa tarhassa tai pihassa/kaupungissa korttelin ympäri kävely eivät mielestäni täytä käsitettä lenkkeilystä. Koiralla on nelisenkymmentä kertaa enemmän hajureseptoreita nenäontelossaan kuin ihmisellä -anna koirasi käyttää niitä vieraassa ympäristössä! Erilaiset alustat ja vapaana juokseminen kehittävät koordinaation lisäksi kehon hallintaa. Lisäksi liikunta vahvistaa koiran immuunijärjestelmää, vaikuttaa verenkiertoon ja aineenvaihduntaan samalla tavalla kuin meillä ihmisillä.

Kun omistaja on löytänyt kullan arvoisen tasapainon liikkumisen kanssa, on aika keskittyä koiran aistien käyttämiseen sekä rotutyypillisten tarpeiden täyttämiseen. Onko kyseessä nenäänsä käyttävä metsästyskoira? Nopeasti liikkuva näkön avulla metsästävä? Paimentava, vetäjä vai vartioiva? Tutki aina koirasi käyttötarkoitus ja sen rotutyypillinen käyttö jotta voisit parhaiten päästä myös tyydyttämään koirasi rotutyypilliset tarpeet tai soveltamaan niitä nykytilanteeseen mahdolliseksi. Husky voi vetää perässään niin rekeä kuin suksia, vinttikoira paahtaa radalla vieheen perässä, borderit purkaa vauhtiaan niin lampaiden paimennuksessa kuin agilityssä jne. Koiran tulee arvostaa ruokaa ja arvostuksen saa tienaamisen kautta. Löydä sinulle ja koirallesi sopivin harrastus ja kokeile rohkeasti erilaisia lajeja! Aktivoinnissa vain mielikuvitus on rajana! Voit opettaa koirallesi temppuja, aloittaa uuden harrastuksen -anna koirasi aivoille tekemistä! Mitä tahansa teetkin koirasi kanssa, parannat näin suhdettanne ja lisäät yhteistyöhalukkuutta itsenäisemmällekin koiralle.

Koiran liikunnan ja aktivoinnin tärkeä tukipilari on luonnollisesti koiran ruoka ja ruokinta.

Ruokinta on kiistelty aihe josta löytyy matkaajia moneen erilaiseen junaan. Milloin barf on parasta mitä koiralle voi keksiä ja nappularuokinta on pahasta. Sekaruokkijatkin mahtuvat joukkoon eikä barf ole sama asia luonnonmukaisesti ruokkivien kanssa. Aikamoinen viidakko! Tärkeintä on kuitenkin se, että ruoka on koiralle oikeaa, se on laadukasta sisältäen kaikki koiralle tärkeät ravintoaineet oikeassa suhteessa koiran ikään, terveyteen ja kokoon. Epäsopivan ruokinnan huomaa nopeasti ulkoisesti koirasta itsestään; erilaiset kutinat, väsymys, ruoansulatusongelmat, laihtuminen/lihominen, turkki ei kiillä, tai koira pyrkii saamaan erilaisia ravintoaineita muualta kuten mullasta jne. Myös koiran käyttäytymiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Onko koira kuten sokerihumalassa käyttäytyvä sähköjänis?

Ruoan toinen puoli on itse ruokinta. Koiralla ei tarvitse olla noutopöytää josta se saa syödä silloin kun itse tahtoo. Vaikka koira osaisi säännöstellä syömisensä niin ettei liikalihavuusongelmia olisi, olisi koiran hyvä oppia ns. tienaamaan ruokansa.

Koira voi "tienata" ruokansa vaikkapa erilaisten harrastusten kautta palkkiona, aktivointileluin (kongit, pyöritettävät pallot jne..), tai virikejäljellä. Esimerkiksi meillä ns. lepopäivinä heitetään koirille ruoka ulos etsittäväksi, annetaan luita kalvettavaksi jne. jotta koiralla olisi puuhaa ja pään käyttöä ruoan saamiseksi.

Koira on sosiaalinen eläin joka tarvitsee seuraa.

Uskon koiran koiran olevan laumaeläin jolla on sisäsyntyisesti tarve sosiaalisiin suhteisiin. Vaikka ns. laumakäyttäytyminen on vielä tutkinnan ja pohdinnan alla, en usko että koiralla on ns. tarve muodostaa laumaa mutta se muodostaa sen mikäli on aina elänyt muiden koirien kanssa. Esimerkiksi yhden koiran omistajan tulee pystyä tarjoamaan koiralleen myös lajitovereiden seuraa tutuista kaverikoirista.

Sosiaalinen eläin ei tarkoita ns."koirapuistokoiraa". En usko että koira saa paljoakaan irti jatkuvasta vieraiden koirien näkemisestä mitään irti ja on turha vaatia jokaiselta koiralta sellaista käytöstäkään. En myöskään usko että koira (kuten ei mikään muukaan saaliseläin) laumaudu sadan yksilön kanssa. Voisin veikata että niin iso lauma on koiralle jopa stressaava ympäristö. Mikäli lauman sisälle muodostuu pienempiä yhdyskuntia ollaan vielä enemmän hukassa, miten stressaavaa on kun naapurissa majailee koko ajan vihollisia ja ei-toivottuja naapureita? Stressaahan se itsekutakin.

Mutta koiran on opittava puhumaan koiraa. Kuten mainitsin aikaisemmassa tekstissäni koirien laumautumisesta ja sen olemattomuudesta -ihminen ei ole koira. Me emme puhu koiraa emmekä käyttäydy niiden tavoin. On tärkeää että koira pääsee "juttelemaan" lajiystävilleen ja pitämään yllä tätä niin tärkeää taitoa josta on sille aina hyötyä.

Koirien jatkuva kodinvaihtaminen, lauman muuttuminen, ympäristön muuttuminen ovat koiralle aina stressitekijöitä jotka pitäisi vähentää minimiin. Toki koirat ovat yksilöitä mutta järjestelmällinen "koirien vaihto", uusiin koteihin vierittäminen sen ollessa "hyödytön" (eläkeläinen) on koiraa kohtaa väärin. Ihmisen pitäisi pystyä sitoutumaan koiran hankkiessa viettämään sen kanssa seuraavat vuodet jotka ovat usein reippaasti yli kymmenenvuotta. Ei hyvää ystävää voi heittää pois sen tullessa tarpeettomaksi?

Koira ei ole ikiliikkuja, se tarvitsee lepoa siinä missä sinäkin.
Koirat ovat oppineet elämään kanssamme loistavasti. Sen lisäksi että ne nukkuvat yöt, niiden tulee jatkaa unia vielä omistajan työpäivien ajan. Ne lepäävät siis ison osan päivästään ja on hyvin tärkeää että koira osaa rauhoittua myös omistajan läsnäollessa. Koiran lepohetket ovat pyhiä, eikä sitä hetkeä tule häiritä. Lepo on tärkeää uuden oppimisen sekä tulevien koitosten vuoksi. Mikäli koirasi ei osaa rauhoittua vaan näyttää sinusta ikiliikkujalta, on asiaan puututtava aina.

Usein ajatellaan että liikuntaa lisäämällä koira väsyy enemmän. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa -saattaa olla että liikaa liikuntaa ja aktiviteettia saanut koira ei pystykään ns. laskemaan kierroksiaan jolloin liikunnan ja aktivoinnin muotoa pitäisi muuttaa koiraa rauhoittavempiin muunnoksiin.

Terve koira jokatavalla?
Iso osa koiran terveydestä saadaan aikaiseksi koiran perimän kautta. Mikäli koira on ulkoisesti kunnossa, sen uloste on normaalia, turkki kiiltää, se juo ja omaa hyvän ruokahalun mutta ei silti käyttäydy normaalisti tai ulkoiset merkit viittaavat epänormaaliin käytökseen (agressiivisuus, epävarmuus, maanisuus, rauhattomuus, lämpimiin paikkoihin hakeutuminen jne..) pitää koira aina tutkia fyysisesti perinpohjin.

Koska koiran käyttäytyminen on hyvin erilaista ja koirakohtaista, on hyvä myös tunnistaa mikäli koirasi kärsii stressistä?
Mikäli kaikki ylläolevat asiat eivät ole kunnossa tai koiran elämässä on liikaa ulkoisia muuttuvia tekijöitä (laumanvaihtelut, pelkotilat jne.) koira saattaa stressata paljonkin. Stressi saattaa lähteä kytemään ja ilman omistajan puuttumista sen katkaisuun saattaa koirasi pieni pää käydä jo vallan ylikierroksilla! Stressiä aiheuttavat monet asiat joten tarkkaile koiraasi!

Stressaantunut koira ei voi olla onnellinen koira.

Rentoo hiekkakuoppailua koko poppoon voimin

Olis taas vaikka mitä kerrottavaa ja kirjotettavaa ja pohdittavaa ja ja ja ja. Kun olis aikaa ja malttia kirjottaa  ne päässä viuhahtelevat ajatukset vielä tekstiksi niin ois aika jees! Kyllä ne siitä muodostuu pikkuhiljaa :)

Tänään kuitenki taas rentoo meininkiä montulla kera hoitolasten ja -koirien :)

Vetohommeleita pitkästä aikaa!

Noniin, päästiin sitä vetohommienkin pariin aamuisen palaverin jälkeen. Punaiset veti kimpassa taas älyttömän hyvin! Ihan pikkunen lenkki vedettiin, vauhtia piisas jätkillä. Hittokun piti loppua puhelimasta akku niin ei saanut otettua noita nopeuksia talteen.. Ens kerralla taas vähä paremmalla onnella puhelimen kans liikenteeseen. Samperia enoo uskaltanu edelleenkään laittaan valjaisiin.. 90% ajasta äijä on hyväs kunnossa mut sitten taas välillä tuntuu et äijä on omissa maailmoissaan ja hieman nuutunu.. Eläinlääkärin verikokeita odotellessa..

Kaikki kuvat taasen Jennalta

Hiekkakuopalla juoksentelua

Piti tänään vähä vetohommia miettiä, mutta vetohommat vaihtuki juoksenteluun hiekkakuopalla ja uimiseen pohjavesissä ♥

Onko tää se paljon puhuttu "nartun oikeudella" ?

Aikamoinen rubikin kuutio. Vai?

Ihmisellä ei ole helppoa. En todentotta ole oikein päässyt mihinkään tulokseen siitä, mitä mieltä olen koirien laumakäyttäytymisestä, onko sitä olemassa, millä tavalla ja miksi sitä ei olisi? Kaikki tietävät vanhat tutkimukset ja näihin pohjautuvat käsitykset koirien laumakäyttäytymisestä. Kun ennalta toisilleen tuntemattomia susia tutkitaan vankeudessa voidaan päätellä että lauman hierarkia ja susien käytös ei ole normaalia. Voidaan myös päätellä että agressiivinen käytös, johtajuusteoriat sun muut eivät toteudu susien ollessa vapaana luonnossa omissa laumoissaan. Puhumattakaan siitä että myös koirat ajettiin samaan muottiin täysin sinisilmäisesti vain siksi, että kyseessä olivat koirien esi-isät.

Mihin nykyään on sitten päästy tutkimusten osalta? Siihen, että selkeää hierarkiaa ei laumassa ole,  agressiot ovat viimeinen vaihtoehto ja että laumat koostuvat pitkälti emän ja isän pentueista. Kyseessä on siis perheyhteisö jossa vaalitaan sopusoinnun pysymistä ja turhia riitoja vältellään esimerkiksi rauhoittavien signaalien avulla. Tämä menee järkeen -lauman sisäisissä tappeluissa ei olisi mitään järkeä. Joukkue, eli lauma on yhtä voimakas kun sen heikoin jäsen. Ei keskenään tappelevissa koirissa ole mitään järkeä -mitä tehdään jalkapuolella sudella ruoan metsästyksessä -ei mitään.

Itseasiassa henkilö joka loi alkuperäisen susiajattelun, on yrittänyt kovalla työllä kumota aikaansaamaansa valistamalla kansalle sitä todellista, vapaiden susien toimintatapaa, laumaelämää kertomalla että laumasta saattaa olla jopa uskomattoman vaikea nähdä niitä ns. "johtajia".

Hienoa, tietoa ja tutkimuksia susien käyttätymisestä on siis mielinmäärin! Arvoitus on ratkaistu!
Niin. Tai ei sittenkään. Nythän tosiaan puhuttiinkin koirista, ei susista.

Koira ei ole susi yhtään sen enempää kuin susikaan on koira. Kun tutkijat ottavat hoiviinsa viisipäiväisen sudenpennun samanikäisen koiranpennun rinnalle -erot ovat huomattavat niiden käyttätymisessä. Mutta eikös tämäkin ole itsestäänselvää, koirat ovat olleet elämässämme satoja vuosia, sudet eivät ole olleet koskaan edes muutamaa polvea. Siinä missä koira luottaa vaistomaisesti ihmiseen -on suden leimautuminen loppuu jo parinpäivän sisässä. Se leimautuu siis toisinsanoen ainoastaan sitä hoivaaviin jäseniin kuten emoon sekä isään ja lähellä eläviin sisaruksiin.

Biologian professori Raymond Coppinger on tutkinut että koiran aivot jäävät nelikuisen suden tasolle. Nelikuinen pentu (ainakaan koira) ei osaa hakea paikkaansa vielä laumassa tuon ikäisenä, ja esimerkiksi Wirénin kirjan mukaan ns. pentulisenssi on vielä tuolloin voimassa (Onnistu koirasi koulutuksessa, s.15) jonka jälkeen aikuiset alkavat asettamaan pennuille rajoja (joka ei silti edelleenkään tarkoita fyysisen väkivallan käyttöä). Kirja jatkaa myös kertoen tutkimuksesta jonka mukaan koirilla on olemassa ainakin jonkinlainen statushierarkia, eli minun mielestäni laumakäyttätyminen.

Erilaisin tutkimuksin on voitu osoittaa, että koirilla ei ole keskenään ole selkeää arvojärjestystä vaan koira pitää kiinni vaan erilaisista resursseista mitä se pitää tärkeänä. Nykytutkimuksen pohjalta sain siis sen käsityksen että koirilla ei ole olemassa selkeää johtajaa eikä siten selkeää laumakäyttäytymistä (kuten esimerkiksi susilla, dingoilla ja kojooteilla joilla kuitenkin on johtava pariskunta). Tästä päästään varsinaiseen kysymykseen;

Onko koira laumaeläin?

Olemme luoneet täysin uuden lajin -koiran. On todistettu että susi on koiran esi-isä -mutta siihen se sitten jääkin aika pitkälti. Niillä on samanlainen geenistö mutta se ei käytännössä tarkoita mitään. Meilläkin on simpanssien kanssa mutta se ei tee meistä laumaeläjiä kuten simpansseista. Saatamme toki olla sosiaalisia ja osalla on varmasti laumahenkisyys tärkeää (perheyhteisöt vst. erakot). Usein laumahenkisyyttä on puolusteltu ihmisen laumahenkisyydellä jossa mennään mielestäni mettään ja pahasti.

Vai olisko koira sittenkin vain sosiaalinen eläin? Eläin jolla on tarve kommunikoida mutta ei luoda laumaa ja siten sitä tärkeää hierarkiaa saatika kärsiä erilaisista johtajuusongelmista? Tämä avaisi ovia siinä missä tutkimustulokset ovat osaltaan kertoneet että koirat ja ihmiset eivät voi luoda omaa laumaa, ne voivat olla nimenomaan ystäviä. Mutta toisaalta suuren tutkijajoukon mukaan koira on opportunisti joka hakee omaa etuaan ja käyttää tilanteita hyväksi itseään hyödyttävällä tavalla. Eli tällöin ei ole kyse sosiaalisesta eläimestä vaan lähinnä narsisti. Ihminen liian tyhmä tajutakseen sen.

Unkarilaisen tutkijan Àdám Miklósin mukaan koiran ja ihmisen yhteistyö perustuu nimenomaan ystävyyteen -ei laumakäyttätymiseen. Tähän kaipailen vastauksia. Mikä ero näillä on loppujenlopuksi? En kuitenkaan tahdo uskoa että koira on sen enempää narsisti kuin opportunistikaan (ainakaan totaalisesti).

Kirjahyllyssä lepäilee muutamia Jan Fennelin kirjoja ja onhan ne tullut luettakin. Seurailen myös blogeja joissa käydään esimerkiksi Fennelin oppeja läpi ja ne on auki tälläkin hetkellä kun yritän selvittää omaa ajatusmaailmaa koko tästä mahtavasta rubikin kuutiosta. Ja aika uskomattomaltahan ne kuulostavat tällä hetkellä kun lueskelee samalla tutkittuja asioita. Toisaalta myös Fennel on saanut koirat "toimimaan" eli elämään tasapainoista (okei, en voi sitä varmaksi sanoa) johtajuusteorioillaan sekä amichien bonding -metodillaan (tätä pitäisi kyllä ehdottomasti tutkia lisää). Miten siis "väärällä" toimintaperiaatteella voidaan saada aikaiseksi loistavia tuloksia?

Mihin tämä kaikki johtaa?
En edes tiedä. Aihe on sekava, kääntää koko oppimani pitkälit päälaelleen (jota en sinänsä pelkää, hyvin myyty on helposti ostettavissa). Kaipaisilin lisää tietoa ja näkökulmia lähinnä siitä miksi koira ei muodostaisi laumaa. Jos se muodostaa, miksi eri lajin edustaja ei voi olla osana sitä? Miten meidän tulisi käyttätyä jotta olisimme onnellis(emp)ia tiiminä? Mikä ero on ihmisten välisessä ystävyydessä (tsekatkaa wikipediasta ystävyys jos mietityttää) ja minun ja koiran välisessä ystävyydessä?

Haluaisin päätyä lopputulokseen että olemme laumaa. Emme niin varsinaisesti ja selkeästi kuin sudet. Mutta kohtaan silti uusia ongelmia; minä en ole koira, en edes käyttäydy niinkuin koira enkä edes kuten laumaeläin käyttäytyy. Minä häivyn päivisin muutamiksi tunneiksi pois laumasta (okei, ehkä menisin metsästämään?), emme syö samaa ruokaa saatika samaan aikaan (ruokailu on käsittääkseni laumakäyttätymistä), enkä pysty yksinkertaisesti puhumaan koiralle koiraa (häntä, korvat, murina, hampaiden näyttäminen) niin että näyttäisin koiralta. Rytmin nähdessä vieraan koiran se haistelee sen takapäästä aloittaen. Se ei tee niin ihmiselle -ei tutulle eikä vieraalle, eli se ei tunnistaa lajit erilaisiksi -myös siis minun lajini.

Vaikka miten tahoisin -nuo ovat seikkoja jotka kallistavat minua siihen -että olemme ainoastaan ystäviä. Toisiinsa luottavia kumppaneita, yhteistä aikaa viettäviä tovereita joiden keskinäinen luottamus on kultaakin arvokkaampaa.

Miksi vihaan laumanjohtajaa sanana?
Se on sana jonka jälkeen sallitaan monenlaisia tekoja. Sallitaan pelottelua, koiran säikyttelyä, hallitsemista ja voiman käyttöä. Ongelmien eteen tullessa vedotaan siihen että johtajuus ei ole kunnossa. Entä jos en ole johtaja alun alkaenkaan? Tämä yleisin syy jää siis käyttämättä ja olemme lukuisten, muiden ongelmien edessä. Tämä taas johtaa siihen, että meidän on pyrittävä erilaisin keinoin siihen että koira tahtoisi olla paras ystävämme. Ei purkittelua, ei pakottamista tai pelottelua. Nämä sulkevat monia helppoja ovia koulutukselta, nopeita ratkaisuja ja nopeita tuloksia.

Mutta toisaalta se johtaa aina eettisempään koiran kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Siihen että koira on kanssamme mielellään eikä laumapakotteen (ruoka, hengissä pysyminen =lauman voima) vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että se luottaa minuun ja se tahtoo tehdä töitä kanssani.

Johtopäätelmä, koira on sosiaalinen, sopivasti laumaviettinen eläin joka tarvitsee luottoystävän yhtä paljon kuin minä itse. Tiedän -postaus on pitkä mutta toivottavasti se kenties antoi jollekin jotain tai herätti keskustelua aiheesta. Keskustelen enemmän kuin mielelläni aiheesta kommenteissa ja tahdon kuulla myös erilaisia näkökulmia. Tämän lopputuleman vuoksi moni kouluttaja menetti (ehkä vähäisetkin arvostukseni) erilaisista toimintatavoista ja puheista laumakäyttäytymisestä. Mukaan lukien monet isonimiset kouluttajat ja heidän koulutusmetodinsa joihin olen itsekin sortunut myös tiedostamattani.

Uskon edelleen, että koirani keskenään muodostavat lauman -selkeästi. Niillä on keskinäinen hierarkia (joka ei tottavie ole selkeästi havaittavissa) ja ne nauttivat laumassa elämisestä. Koira joka on tottunut laumaelämiseen ei välttämättä ole koskaan onnellinen ilman lajikumppaniaan (voisiko koiran tilalla käyttää jotain toista koiraeläintä, kuten hevonen ja aasi?). Lisäksi tämä kyseenalaistaa mielestäni koirasusien "kasvattamisen". Meillä ei ole syytä jalostaa uutta lajia, ihmisillä on vain paljon puhuttu halu siihen. Järjellistä syytä siihen ei ole -jos on voi siitäkin avautua tai jättää linkin johonkin mielenkiintoiseen kirjoitukseen.