Kankaanpään Koiraharrastajat Ry

Koska harrastuksia ei ole vissiin koskaan liikaa, kehitimme sellaisen aikaavievän harrastuksen tuossa parisen kuukautta sitten. Nimittäin yhdistyksen; Kankaanpään Koiraharrastajat Ry:n. Pitänytkin jo monen monta kertaa kirjoitella asiasta, mutta tuntuu tuo aika olevan melkoisen kortilla eikä koneelle meinaa kereetä istahtamaan (kuka vielä sanoo että työttömänä olisi tylsää?). 

PJ:n roolin lisäksi vastuullani on tottelevaisuuskoulutus ja viikot onkin aikalailla täytettynä yhdistyksen erilaisilla treeneillä joita vedän innolla parhaani mukaan. 

Parasta on pitkästä aikaa oikeasti vetää myös reenejä! Vetämästäni Rähinäryhmästä onkin jo parisenvuotta aikaa, eikä Tampereella ole tullut oikeastaan kenenkään koiria treenattua. Jännittävää olla taas ohjaajan roolissa, muistella erilaisia kikkoja koulutuksessa, koulutustapoja, tärkeysjärjestyksiä sun muita. Ja aivan mahtavaa nähdä niitä liikkuvia "käyntikortteja", jotka aikanaan on rähinässä ollut koulutettavana -miten hienosti niillä nykyään sujuu. Tulee olo että kaikki vaiva ei tosiaan ole mennyt hukkaan ja joku on saanut treeneistä irti sen, mitä olen toivonutkin.

Lisäksi huomio siitä, että ihmiset kamppailevat vuodesta toiseen samanlaisten ongelmien kanssa hämmästyttää silti. On remmirähjää, kiskojaa, ärisijää ja pahin -se yleinen tottelemattomuus. Totta on, että tästä on tehty myös bisnes. Neuvoja ei kuulemma saa ellei niistä ole valmis maksamaan, sitäkin enemmän saa lenkiltä paheksuvia katseita niiltä joiden koirat osaavat "käyttäytyä" -mutta neuvoja ei. Toisaalta taas kun yrittää hyvin kohteliaasti opastaa, vinkata tai neuvoa -saa siitäkin paheksuvia katseita. Neuvon aina mielelläni osaamiseni mukaan mikäli minulta kysytään neuvoa, osaan myös ehdottaa pätevämpiä kouluttajia. Nykyään koulutuskuntia on niin paljon erilaisia, kouluttajia niin paljon kuin koiranomistajia että ymmärrän hyvin että koulutustyylini eivät sovi kaikille -onneksi meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemalle. Muutamia lausahduksia jaksan aina silti ihmetellä niiltä jotka neuvojani ovat kysyneet.

"Onhan se ollut helppo tuollaiset koirat kouluttaa" -Niin millaiset?

Omistan tällä hetkellä Portugalinvesikoiran sekä Rhodesiankoiran. Koulutettavana on ollut niin Dobberi kuin sekarotuinenkin. Kyllä, en ole yhtäkään niistä pitänyt uskomattoman vaikeana koulutettavana -mutta toki metsästysviettinen rotu (rhode) on ollut haastavampi kuin tuo kaikkea rakastava portugeesi (joka tosin on hieman heikko hermorakenteeltaan). Mutta mitään koneita ne eivät ole nyt, eivätkä ole koskaan olleetkaan.

"Joo mutta tämä mun oma on vähän eri luontoinen" - Mutta eikös se ole silti koira?

Omistan täysin eriluontoiset koirat. Minusta riippuvaisen yksilön sekä pitkälti itsenäisesti toimivan ja päätöksiä tekevän yksilön. Rohkean ja epävarman. Vaikeasti motivoitavan ja helposti motivoitavan.  Nuo kaksi ovat kuin yö ja päivä. Onkohan minulta mennyt jotain ohi kun koulutukseni pohja perustuu samaan logiikkaan ja molemmat olen mielestäni saanut "toimimaan" halutulla tavalla.

"Tämä on ollut aina tällainen (vetänyt, haukkunut, räyhännyt jne.)" - Miksi?

Väitän, että esimerkiksi vetämisongelmista 99% on opittuja tapoja. On höpönlöpöä että kyse on johtajuudesta. Kun kyseessä on koira joka "on aina ollut tuollainen" -on kyse mielestäni lähinnä siitä, että koiran on annettu toimia niin, sille ei ole opetettu toisenlaista toimintatapaa tehokkaasti ja sille hyödyllisesti. Koira on juuri sellainen millaiseksi me sen opetamme, Rytmi ei ole koskaan vetänyt koska se ei ole koskaan hyötynyt siitä sille on ollut hyödyllisempää kävellä nätisti vierellä. Niimpä voisin esimerkiksi sanoa, että "Rytmi on aina ollut tällainen" jolloin saan vastaukseksi "Kylläpäs olet päässyt helpolla". Tiedän, uudestaan opettaminen on ehkä rasittavinta ikinä :)

"Ei tällä ole miellyttämisenhalua" - Etkö osaa motivoida sitä?

Miellyttämisenhalu on aika jännä termi. Koira on ihmisen paras ystävä -ja voin musertaa osan maailmastasi, se on paras ystäväsi koska se hyötyy sinusta. Kyllä. Laumasta kuuluukin hyötyä. Se millä tavalla saat koirasi oppimaan erilaisia käskyjä, kiinnostumaan sinusta on kiinni lähinnä siitä millä tavalla onnistut motivoimaan sen. Samperille riittää kehuminen, Rytmi ei kyykistyisi edes tarpeilleen pelkällä kiitoksella. Mutta onko toinen helpompi vai vaikeampi? En tiedä.

"Tämä mikään palveluskoira -rotu ole" - Ei minunkaan, silti sen tulee käyttäytyä.

Tää on kyllä jännin lausahdus jota voi koskaan kuulla :). Minullakaan ei ole näitä ns. "palveluskoirarotuja". Ei löydy Sakemannia taskusta ei, mutta hyvin käyttäytyviä (ainakin minun mittapuullani) koiria kyllä. Ei koiran tarvitse olla palveluskoira jotta sen saa käyttäytymään yhteiskuntakelpoisesti. Myös se "työkoira" on ihmisten kanssa tekemisissä, siten myös seurakoira ja siten myös oltava yhteiskuntakelpoinen :)

"Se on näyttelykoira, sen ei kuulukaan istua/maata jne.." - Onko koirasi niin tyhmä ettei se erota harrastuksia toisistaan?

Mietin usein myös tätä. Ymmärrän, että alkuvaiheessa ei kannata aloittaa kahta erilaista harrastusta koska opitut liikkeet saattavat vaikuttaa myös niissä erilajin harjoituksissa. Mutta. Se, että näyttelykoiraa ei voi opettaa istumaan, vetokoiraa olemaan vetämättä, metsästyskoiraa syömästä kissoja on puppua. Uskokaa tai älkää -se koira oppii parikin eri harrastusta joissa käyttäydytään eritavoin :)

"Sen kimppuun kävi sellainen ja sellainen koira, kyllä se saakin niitä pelätä" - Pelkäävä koira ei voi olla onnellinen.

Ihmisellä on parempi muisti kuin koiralla. Ihminen myös ruokkii koiran pelkoa paremmin kuin se kerran päällekäynyt lapinkoira. On sinun tehtäväsi osoittaa koiralle, että pelättävää ei ole. Koiran ei kuulu elää pelossa, kyllä se tasapainoinen koira on mukavampi -myös itselle.

"Tää on aina käyttäytynyt näin, eikä se mua haittaa" - Minua itseasiassa haittaa, asut nimittäin naapurissani.

Niin, joskus pitäisi miettiä myös sitä, miltä tuntuu siitä vastaantulevasta koirakosta. Miltä tuntuisi asua naapurissanne tai käydä samassa koirapuistossa kanssanne. Muuttakaa keskelle metsää (100km kaikkiin ihmisiin) jos haluat antaa koirasi olla huonosti käyttäytyvä vain koska sinua ei haittaa. Meitä muita nimittäin haittaa.

Koulutetaanhan kaikki koiristamme yhteiskuntakelposia, ihmisen parhaita ystäviä :)

Kuten joku joskus sanoi, olemme kaikki koiraihmiset halusimme tai emme toistemme käyntikortteja!