Neiti netta

Olen jo kauan etsinyt itselleni jonkin sortin "projektikoiraa" jonka kanssa lähteä purkamaan ongelmia. Pääsääntöisesti olen metsästänyt yli vuodenikäisiä kodinvaihtajia joilla on jonkinsortin ongelmia. Pennut löytävät nopeasti kodin ja tarkoituksena on samalla jeesata pitkään kotia etsivää koiraa ja sen omistajaa. Koira sai olla sekarotuinen mutta mitään pystykorvamixejä/ulkokoiria en kuitenkaan ole tahtonut. Ainoa kriteerini on ollut, että se pärjää sisällä, on narttu ja että sillä on jonkinverran edes miellyttämisen halua ja työintoa.

tarjouduin ottamaan koiraa itselleni treeniin, noin kahdeksi kuukaudeksi. Omistajan ei tarvitse vaihtua mutta tällöin omistaja luonnollisesti kustantaa osan koiran ruoista ja eläinlääkäristä. Koiran voi toki siirtää myös minun nimiin ja silloin se on omani -kaikkine kustannuksineen.

Nyt se sitten viimein löytyi;

        "Dobermann narttu
        Annetaan n.vuoden ikäinen dobberi. Ei papereita. Luonteeltaan kiltti ja erittäin aktiivinen. Kärsii eroahdistuksesta. Koira vaatii paljon aikaa ja rakkautta.Mielellään omakotitaloon."

1.1.2010 syntynyt toopetyttö Netalla oli ongelminaan eroahdistus (huuto/tuhoaminen), tottelemattomuus, levottomuus. Autoillessa puolustaa autoaan, lähtee irti ollessaan muille maille, eikä osaa kulkea hihnassa.

Netalla ei ole allergioita, eikä onnekseni herkkämaha, juoksut n.9kuisena (ei leikattu) ja on sisäsiisti pieniä vahinkoja lukuunottamatta. Ei puolusta ruokaansa ja osaa peruskäskyt.

Omistaja tahtoi luopua koirasta, ja näin me sitten lähdettiin kera jätkien Haminaan koiraa hakemaan. Liki neljäsataa kilometriä suuntaan eskolla oli aikamoinen roadtrip :)

Perillä meitä odotti omistaja ja iloinen, avoin toopetyttö joka jyysti possunkorvaa. Paperit kirjoitettiin ja koira laitettiin autoon, ja taas alkoi matka kohti Kankaanpäätä. Rytmillä on dobermanneista aika huonoja kokemuksia ja se hieman netalle örisi kunnes tajusi sen olevan tyttö :) Automatkalla Netta oli levoton, vinkui ja ulisi eika millään meinannut rauhoittua, aina kuitenkin välillä rauhoittui nukkumaankin.

Kun viimeinkin kankaanpäähän saavuttiin mentiin heti koirapuistoon jotta lauma saisi tutustua toisiinsa. Leikki alkoi heti eikä mitään ongelmia ollut. Uudessa kodissa oli paljon ihmeteltävää eikä Netta meinannut millään rauhoittua. Sohvalle änki sitten katsomaan meidän kanssa telkkaria ja piti sitä hauskaa perus vasikantouhua. Ihan pennuksi tuon huomaa!

Maailman ihanuuksien ihanuus projektikoira Netta löysi viimeinkin oman, juuri oikeanlaisen kodin 15.5.2011

Toivon pööpelmannien prinsessalle kaikkea hyvää <3