Siis wou. Ette kyllä ehkä IKINä usko mitä on tapahtunut. No, kerrompa nyt ensin mitä on tapahtunut.
Meilläh än on ollut ne kaksi pupua, Saippua ja Kupla, mutta jostain syystä ne pitikin erottaa (mitä lienee kriisejä niile tuli) ja Kupla muutti meille! Mun kanssa, Mun huoneeseen, leikkiin vain Mun kanssa. Eli se on nyt sitten vähän niinku mun. Aluksi Kupla oli yksi jänishousu ja istuskeli mielellään vain jossain nurkassa. Mutta sitten minä onnistuin keräämään sen luottamuksen niin, että voimme loikoilla samassa huoneessa ilman, että Kupla juoksentelee minua karkuun. Suuria edistysaskelia. Nyt kun makaan, Kupla uskaltaa tulla hyvin, hyvin lähelle nukkumaan. Minusta se on söpöä. Harmi, ettei se oikein käsitä varmaan että olen poika joka ei halua juuri nyt mitään vakavaa suhdetta näihin kiekuroihin. Mutta ei kupla ole vielä edes mitään onnekseni ehdotellutkaan. Mutta tulevan varalle.
Niin, eilen kun loikoilin nurtsilla ton Kuplan kas ne näytti ihan normaalilta, tolta miltä se tossa kuvassakin näyttää. Ihan normaalilta mielestäni. Eikä Kupla erityisen lihava ollut. Ihan normaali mielestäni. Mutta illalla tapahtui jotain. En oikein tiedä, oliko se kauheaa, vai olisiko pitänyt onnitella. Jonna oli ainakin ihan hysteerinen. Kun se meni hakemaan Kuplaa ulkoa sisälle nukkumaan, niitä pieniä palleroita oli siellä KOLME! Minähän yritin alun alkaen selittää että laitat ne nyt pesään, sinne joku lämmin vesipullo niitä lämmittämään mutta jonnan, the uusiavuttoman piti moinenkin tarkistaa netistä asti. Kupla oli vähän outo. Se vain jätti ne kolme pienenpientä avutonta lylleröä siihen ja lähti syöpöttelemään.
"Jaahas, duuni on ohi ja pitää syödä että jaksaa"-tyyliin. Kyllä minä
meinasin sille vähän sanoa, että ei minunkaan äitini olisi minua koskaan jättänyt, ellei Jonna olisi minua hakenut pois (lue:pilannut taas kaikkea). Mutta ei kuplaa kiinnostanut. Siellä se vain nyhjötti, yksin jättäen lapset. Minun kävi niit ä niin kovin sääliksi, ja kun makoilin häkin toisella puolella niitä turvaamassa, Jonna pilasi taas kaiken koko ajan huutaen että "MENE POISS!!!" Arvatkaa miten sellainen ottaa sydämestä kun on näin herkkäpoika. Joo, on niin reilua että auttavaa tökitään taas kepillä jäihin. Mutta onneksi mä pääsen tänään Mannan ja Rusinan kotiin kauan Jonnan luota turvaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Rähinäryhmä kiittää palautteestasi!
Valvonta käytössä että huomataan kaikki kommentit :)