Samperin kanssa treenailtiin edelleen luoksetulon perusasentoa. Eihän tätä olla hiottu kuin vasta puolisenvuotta! Meillähän siis on tavoitteena vanhasta pois oppiminen. Aikanaan olen samperin opettanut "tänne" käskyssä tulemaan suoraan sivulle -kun nyt pitäisi opettaa jätkä tulemaan suoraan eteen. Uskomattoman vaikeaa.
Ongelma nro. 1: Samperi pyrkii edelleen välillä tulemaan suoraan sivulle.
Ratkaisuyritys: Jätetään nyt kokonaan koko "sivuun" käsky unholaan -siihen asti kunnes "tänne" käsky toimii ja perusasento on koiralle selvä.
Ongelma nro. 2: Samperin istunta on VINO. Siis erittäin vino. On yritetty ohjata herkkupaloilla, patukalla ja vaikka millä. Ei onnistu.
Ratkaisuyritys: Kovin yksinkertainen juttu kuitenkin auttoi: "Tänne" -kutsussa pidän jalat yksinkertaisesti yhdessä :D! Olen aina pienessä haara-asennossa -joka jostain syystä tuottaa Samperille ongelman suorassa eteen istumisessa. Heti kun jalat laitoin yhteen alkoi homma luonnaamaan -uskomatonta miten pienestä asiasta se voikin olla kiinni!! Ja tätä on treenattu puolivuotta ja se oli tosta kiinni. Ärsyttävän yksinkertaista. Saas nähdä kestääkö ratkaisu.
Ongelma nro. 3: Samperi istuu aina kovin kauas.
Ratkaisuyritys: Innostavampi luoksetulo. Eli kun "tänne" käsky raikaa, otan samalla itse pari juoksuaskelta taaksepäin. Johan tulee koiralähelle :) Mutta se tuottaa samalla yhden uuden ongelman: koira tulee niin innokkaasti että suora istumaan tulo on toivotonta. Tämä on kuitenkin helpompi korjata, nakki tähän hommaan vaan mukaan ja suoristamaan JO ENNENKUIN SE KOIRA EHTII ISTUA. Kuulostaapa yksinkertaiselta :)
Sitten treenailtiin seuraamista. Samperilta on johonkin nurkan taakse hukkunut se suuri into tehdä kaikkea. Jotenkin tää ilo tästä hommasta puuttuu kokonaan. Mutta kuten ohjaaja sanoi (rakastan meidän ohjaajia kun ne sanoo kaiken suoraan): se innokkuuden puute puuttuu musta. Moon ollu aina ennen kauheen innokas pikku kimittäjä koiralle, jossain vaiheessa homma meni mun puolelta vakavaksi.. Totta. Asiaan täytyy tehdä muutos -kimitys mukaan taas treeneihin :)
Niin, siitä seuraamisesta. Elikkäs intoa siihen mukaan saatiin patukalla. Ensin pari kierrosta hetsausta jonka jälkeen "seuraa" -käsky. tuotoksena oli vallan innokkaan näköistä seuraamista! Tavoitteena on siis saada se innokkuus tähän hommaan takaisin, joten teemme vain hyvin lyhyitä seurauspätkiä jonka jälkeen vapaa ja leikki. Uskon kyllä sen pelittävän :)
Kapula. On meillä suuuuuri ongelma. Edelleen. Jätkähän ei ota sitä suuhunsa. Mutta kotona sitä pidetään väkisin sen suussa, jonka jälkeen se saakin sitten ruokaa. Siihen, että se ottaa kapulan suuhunsa saattaa kuulemma mennä kuukaden jos kahdenkin päivät. huoh. Miksi kaikessa pitää kestää niin kovin kauan?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Rähinäryhmä kiittää palautteestasi!
Valvonta käytössä että huomataan kaikki kommentit :)